29.9.2024
Oletko huomannut, että siellä, missä on keskeneräisyyttä, kaaosta ja yksityisiä asioita, siellä on aina paljon katselijoita?
- Silloin kun haluaisi pysyä piilossa, aidan taakse kurkitaan.
- Tapaturman sattuessa sivusta kävelijät jäävät töllistelemään ja tallentamaan videoita someen sisältöä, oikeasta eletystä elämästä, vaikka uhrit haluaisivat vain selviytyä ja olla olematta päähenkilönä tuntemattomien ihmisten somessa.
- Kun haluaisi elää ihan normaalia elämää, paparatsit jahtaavat ja kuvat on nähtävillä maailmalle.
- Pikasiivousta tehdessä heittää kaappiin kaikki sellaiset tavarat, paperilappuset ja rojut, joilla ei ole paikkaa, niin eikös pari tuntia myöhemmin innokkaat ”apuun” rientävät vieraat vahingossa avaa juuri sen kaapin?
- Tai kun on jaksanut jaksaa aivan liian pitkään ja pato murtuu rumana itkuna tai ikävänä, poikkeavana, käytöksenä?
Kuinka usein haluaisimmekaaan kiljua muulle maailmalle, ”Menkää pois! Täällä ei ole mitään nähtävää!” Sydän vuotaa verta ja kaikki näkevät sen.
Kuitenkin, kaikkein eniten, ihmissielu haluaa nähdä jotain oikeaa ja aitoa. Sitä keskeneräistä, josta tunnistaa oman räpiköimisensä. Me haluamme niin kiihkeästi esittää, että kulissit ovat kunnossa, vaikka eteishallia pidemmälle kurkistaessa, voisi havaita täydellisen kaaoksen.
”Vieraita varten siivotaan”, kuuluu vanha sanonta. Mutta kotiväki näkee sotkuisen arjen. Onhan sinulla riittävästi sellaisia läheisiä, joita varten sinun ei tarvitse vetää raja-aitoja ja ”kulku kielletty”-teippejä? Niitä läheisiä, jotka voivat kävellä sydämesi eteisestä sisään, istua räjähtäneeseen keittiöösi ja tuomitsematta kysyä: ”Noh, mitä uutta?”
– Tiina Tuulikki